Ketosen torppa

Historiaa

Ketosen torppa

Ketosen torpan historia alkaa 1800-1900 –lukujen taitteesta, jolloin torppa on rakennettu. Siinä asuivat ensin Tuorin torppari Kustaa Ketonen ja hänen vaimonsa Ida sekä heidän 5 lastaan. Vuokramaitten lunastuslain tultua voimaan v. 1918 he lunastivat mökin itselleen v. 1920.

Idan kuoltua lunasti vanhin lapsista, Anna, mökin ja maat itselleen luvattuaan huolehtia leskeksi jääneestä isästään. Anna oli naimaton, ammatiltaan ompelija. Anna ompeli kyläläisten puvut ja leningit.

Anna viljeli maapalaansa, hänellä oli lehmä, kanoja ja lampaita. Torpan kellari sijaitsi nykyisen kunnantalon luona kasvavan männyn vierellä. Kun Kärsämäki-Rusko-Vahto tietä oikaistiin, jäivät maat ja kaksi kaivoa tien alle.

Anna kuoli v.1961 ja tupa jäi hänen kuolemansa jälkeen asumattomaksi. Veli Kustaa Ketonen piti tuvassa tarvekalujaan jäätyään meijeriltä koneenkäyttäjän työstä eläkkeelle. Toisessa päässä pidettiin kanalaa, josta monet ruskolaiset muistavat käyneensä ostamassa kananmunia. Kustaa Ketonen harrasti pyöräilyä ja oli innokas urheilumies ja lehtiasiamies. Eräällä tällaisella lehtiasiamiesreissulla polkupyörällään hän joutui auton töytäisemäksi ja menehtyi.

Tämän jälkeen torpassa pidettiin satunnaisesti kudontapiiriä, mutta jäi tyhjilleen pitkäksi aikaa kunnes Kesko kiinnostui tontista ja osti sen perikunnalta. Torppa oli merkitty suojeltavaksi rakennukseksi ja Rusko-seura neuvotteli sen vuokraamiseksi yhdistyksen käyttöön kunnan keskustan ”helmenä”. Torppa remontoitiin, uutta oli ainoastaan keittiön vesipiste ja wc. Tupa on kunnostettu ja palautettu aikaan, kuten Annan veljentytär sen muistaa.

Tänään

Ketosen torpassa Rusko-seura pitää kokouksiaan ja järjestää pienimuotoisia näyttelyitä, kesäkautena on kahvila avoinna keskiviikkoisin ja lisäksi torppaa vuokrataan ympäri vuoden kokouksien pitoon, myyjäisiin, näyttelyihin yms.

Ketosen torppa Ketosen torppa